Viikko 25 eli juhannusviikko

Viime viikko oli taas kiireinen, kuten kesällä usein silloin on, kun pitää käydä vielä töissäkin. Loma-aika onkin sitten asia erikseen, mutta kevät, kesä ja syksy illathan on myös koirien koulutusten "kulta-aikaa", jota myös minä koirieni kanssa harrastan enemmän tai vähemmän. Tai siis Marun ja Kavin. Kira ja Lotta saavat nauttia sohvachamppionin viroistaan.

Viime maanantaina Marulla piti olla pentukurssi, mutta minä oli iltavuorossa töissä, joten emme päässeet kurssille. Sinänsä harmittaa, koska kuulin jälkeen päin, että siellä oli tehty kaikkea kivaa eli aiheena oli ollut koirien aktivointi. Harmi, mutta myös se harmittaa todella paljon, että Maru ei päässyt leikkimään veljensä Kajalin kanssa.

Kajal

Tíistaina olinkin sitten aamuvuorossa töissä, joten illalla menin Marun kanssa RKS:n pentutokoon, tosin 20 minuuttia myöhässä:-( Itse en ole tokoon niin hirveän motivoitunut, koska Maru ei oikein toimi siinä. Tyttö kun tahtoo tehdä ihan kaikkea muuta kuin totella minun antamiani käskyjä, mutta kentälle on kuitenkin muuten aina niin mukava mennä tapaamaan tuttuja. Tällä kertaa siellä oli erityisen mukavaa, koska myös Marun Raumalla asuva Nuutti veli oli siellä, jonka kanssa Maru sitten leikkikin tunnin loputtua. Maru ja Nuutti tapasivat myös emänsä Viivin, josta kumpikin oli erittäin innoissaan. Viivi taas ei ollut enää pennuistaan niin innoissaan vaan se haluaa nykyään tehdä kaikkea kivaa vain omistajansa Marin kanssa, mutta kyllä tyttö silti aina tulee pentujaan moikkaamaan, kun Viivin jossakin nähdään.

Keskiviikkona meillä olikin sitten sovittu tapaaminen Saksasta 8 viikon iässä Suomeen lentäneen pumipojan Kócosin kanssa läheisen järven rannalla. Kaverukset olivat todella iloisia nähdessän taas toisensa. Me olemme nyt Marun kanssa tavanneet 3 kertaa Kócosia aina keskiviikkosin sekä 2 kertaa näissä tapaamisissa on ollut mukana myös pyreneittenpaimenkoira urospentu Nino, joka on Kócosin kanssa samanikäinen eli 13 viikkoa. Maruhan on nyt 19 viikkoa.

Torstaina minulla piti olla Laitilassa agilityharjoitukset Kavin kanssa, mutta ne jäi taas tällä kertaa väliin, koska olin iltavuorossa töissä. Hyvää tuossa iltavuorossa oli se, että meidän osalta laiva tuli valmiiksi jo klo 21, jolloin pääsimme juhannuksen kunniaksi kotiin jo klo 23:45 sijaan.

Perjantain oli siis juhannusaatto ja Lotan syntymäpäivä. Tyttö täytti jo 7 vuotta!!! Sen kunniaksi Lotta sai siankorvan, mutta koska se ei kelvannut sille, niin se vaihdettiin sitten Marun sonnin siittimeen. Lotta kävi myös lenkillä, syntymäpäivänsä kunniaksi, kieruttelemassa jossakin aivan törkeän hajuisessa raadossa. Haju oli todella kauhea ja se tulikin esille vasta, kun olimme olleet vähän aikaan kotona. Koko kämppä haisi ihan törkeesti. Syyttelin ekaksi hajusta avomiehen tupakkaa, kenkiä ja kaikkea mahdollista, kunnes syylliseksi osoittautui Lotta. Pesin Lotan 3 kertaa ennen kuin sain hajun pois. Koko kämpästä avettiin puoleksi tunniksi kaikki luukut ja joka puolelle ripoteltiin varun vuoksi myös hajuvettä erittäin runsaastikin. Tuon kaiken jälkeen lähdimmekin sitten illaksi mökille Rauman saaristoon vaikka vettä tulikin taivaan täydeltä alas. Mökille mukaan otimme koiristamme vain Kiran ja Marun, koska tiesin, että nämä tulevat ihan varmasti toimeen isäntäperheen 2-vuotiaan chihua nartun kanssa. Koska tämä lyhyt venematka mökille oli Marun ensimmäinen puimme sille varun vuoksi päälle pelastusliivit. Kirahan on jo vanha tekijä veneissä. Jostain syystä en ottanut noita pelastuliivejä pois Marulta vielä rannassakaan ja hyvä niin, koska tyttö intoutui mökkeilyn huumassa juoksemaan märillä, liukkailla kalliolla villinä ja vapaana. Sitä menoa kyllä yritettiin hieman toppuutella, mutta kun tyttö ei tahdo mitään oikein uskoa, niin Maru liukui jyrkältä kalliolta suoraan mereen, josta sillä oli todellisia vaikeuksia päästä takaisin rantaan. Meinasimme jo lähteä hakemaan sitä itse merestä ylös, mutta tyttö pääsikin sieltä itse pois. Onneksi oli pelastusliivit, mutta olisihan tuo varmaan itsekin osanut uida.

Lauantain olikin sitten jo hieman kauniimpi päivä ilmojen suhteen. Pilvistä oli vieläkin, mutta onneksi vettä ei tullut niin paljon. Kävin heti aamupäivällä pitkällä lenkillä "isojen" koirien kanssa. Iltapäivällä lähdin ajelemaan Kavin ja Marun kanssa kohti Marttilaan, jossa kävin kokeilemaan Kavin kanssa kahden vuoden tauon jälkeen taas verijälkeä, tosin nyt ensimmäisen kerran voittajaluokan jälkeä, jossa Kavi nykyisin on. Jälki oli Kaville jo valmiiksi tehty, joten kiitokset siitä Mariannelle ja Pentille. Pentti myös opetti minut tekemään VOI-jäljen, joten tulevaisuudessa voin sen itsekin tehdä Rauman metsiin. Kavi meni minun yllätyksekseni jäljen todella hyvin ja suoritti vielä katkonkin, josta olin erittäin ylpeä sekä yllättynyt. No onhan poika aina hyvin jäljestänyt vaikka totuuden nimissä en ole sille eläessääni montaakaan jälkeä edes tehnyt ,vaikka poika tykkääkin jäljestämisestä yhtä paljon kuin agilitystä. Itse kun olen huono lähtemään metsään hyttysten syötäväksi. Niin ja syksyllähän siellä lentelevät vielä hirvikärpäsetkin. Olen myös erittäin huono suunnistamaan, joten kaikki menee vähän mutu-tuntumalta. No sitten taas asiaan eli Maru sai myös kokeilla muutaman metrin jälkeä sekä pääsi tekemisiin hirven sorkan kanssa. Saimme kotiin myös vietäväksi peuran sorkan sekä parin jäljen verran verta. Minusta Maru suhtautui molempiin sekä sorkkaan että veren hajuun ihan hyvin vaikka aika nuori vielä onkin. Näin myös samalla reissulla Marianne kaksi 7 viikon ikäistä kooikeripentua Elin ja Indyn. Elin on narttu ja lähdössä 8 viikon iässä Sloveniaan ja Indy on urospentu, joka lähtee parin viikon päästä Tampereelle.

Sunnuntaina olikin sitten jo ihan kiva ilma eli lämpötila alkoi pikkuhiljaa nousemaan lukemiin, joita kesällä kuulukin olla. On ennustettu, että koko seuraavan viikon olisi lämmintä ja kaunista. Saa nähdä nyt pitääkö tämä paikkansa. No joka tapauksessa me lähdimme iltapäivällä Kira, Maru, minä sekä avomieheni ja hänen veljensä saaristoon grillaamaan. Koska oli lämmintä ja tyyntä, niin minä otin Marulle koirien uuden vesilelun mukana. Ajattelin heitellä sitä mereen, koska hieman pelkäsin Marun saaneen juhannusaaton elämänsä ensimmäisestä uintireissusta jotain traumoja vettä ja uimista kohtaan, mutta näin ei ollut. Maru meni ihan kivasti veteen, tosin jonkun verran ensin se houkuttelua vaati, koska vesi oli kuitenkin kylmää. Olimmehan uloimmassa saaressa, josta alkaakin sitten avovesi. Tuo vesilelu olikin sitten meillä ensimmäistä ja viimeistä kertaa käytössä, koska tyttö päätti suolestaa senkin uintireissujensa päätteeksi.

Marulle tuli tänään täyteen 20 viikkoa. Tytön säkäkorkeus on nyt 35,5 cm ja painoa sillä on 8,5 kg.